Lailan blogipostaus
Viisikko aarresaarella
Viisikko aarresaarella on nuorisokirja, jonka julkaisemisesta on jo kulunut 44 vuotta. Kirja on kuitenkin minusta vieläkin mitä mainiointa seikkailullista luettavaa myös nykynuorille.
Teoksen päähenkilöt ovat kolme sisarusta Dick, Leo ja Anne sekä heidän 11- vuotias serkkunsa Paula, joka halusi kutsuttavan itseään Pauliksi. Hän olisi halunnut olla poika ja hän myös ajatteli, että hänen isänsä Peter olisi halunnut, että hän olisi poika. Sisarusten isä ja äiti esiintyvät kirjan alussa, mutta edes heidän etunimiään ei siinä mainita. Paulin (oikeasti Paulan), joka on ainoa lapsi, äidin nimi on Fanny ja isän Peter, joka on sisarusten isän veli ja ammatiltaan tietokirjailija. Peter on useimmiten äreä päinvastoin kuin Paulan äiti, Fanny, joka on lempeä luonteeltaan.Tärkeä henkilö kertomuksessa on myös Paulan koira Tim, jonka pää on liian suuri, korvat liian suipot ja häntä liian pitkä, ja jonka rotua ei voi arvata. Tim on hoidossa eräällä kalastajan pojalla, koska Paula ei voi viedä Timiä kotiinsa, vaikka kaikki lapset ihastuivatkin aina Timiin. Tim oli ollessaan Paulan kotona, järsinyt Fannyn juuri ostaman huovan, hienoimman hatun, Peterin tohvelit, tärkeitä papereita ja niin edelleen. Timin haukkuminen sai Paulan isän, Peterin, hulluksi ja hän löi Timiä. Niin Paula vei Timin kalastajan pojalle hoitoon ja maksoi hoidon taskurahoistaan.
Sisarukset eivät päässeet sinä kesänä vanhempiensa kanssa kesälomalle Walfordiin, jossa he olivat viettäneet useita kesiä. Vanhemmat menivät nyt keskenään lomalle ulkomaille, koska sisarukset olivat nyt jo tarpeeksi isoja, jotta heidät voi lähettää heidän Peter-setänsä eli isän veljen ja Fanny-tädin luokse Kirrin Bayhin. Äiti soitti Fannylle, joka oli iloissaan sisarusten tulosta ja näin Paulakin saisi leikkitoveita. Heillä oli myös taloudellisesti tiukkaa Peterin työn takia, josta ei saanut kovin paljon palkkaa toimeentuloon. Näin he saisivat lisäansiota lapsista.
Sisarukset pääsivät vanhempiensa kyydissä ja lauloivat iloisina matkan aikana. Välillä he pysähtyivät syömään ja matka joutui hyvää vauhtia. Saavuttuaan Kirrin Bayhin he ihastuivat heti maisemiin. "Lapset tähyilivät uteliaina ikkunasta auton kiitäessä rantaa pitkin", sitten Leo huudahti: "Katsokaa! Tuossa on varmasti Kirrinlahti. Katso, Dick! Ihan sininen, ja katso noita kallioita!" "Ja tuo pieni saari! Sinne olisi mukava mennä!" sanoi Dick. "Varmasti olisi", sanoi äiti. "Mutta nyt täytyy koettaa löytää Fanny-tädin koti.
Ei kestänyt kauan, kun huvila oli jo heidän edessään. Se sijaitsi kalliolla ja näytti hyvin vanhalta. Oikeastaan se ei ollut huvila, vaan iso, valkoisista tiilista rakennettu talo. Julkisivulla kasvoi köynnösruusuja, ja puutarha oli täynnä kirjavia kukkia. "Tässä se on ", sanoi isä ja pysäytti auton pääoven eteen. "Luulisi talon olevan vähintään kolmesataa vuotta vanha. Mutta missä Peter on? Hei! Siinä tuleekin Fanny", isä jatkoi.
Fanny toivotti kaikki tervetulleiksi ja päivitteli lasten kasvamista. Lapset pitivät Fanny-tädistä heti. Talo tuntui lapsista salaperäiseltä, ja huomekalut olivat heistä vanhoja ja kauniita. Paulaa ei näkynyt ja Anne kysyikin: "Missä Paula on?" Siinä jutuskellessa selvisi, että Paula haluaa itseään kutsuttavan Pauliksi.
"Missä Pauli on"? setä kysyi syvällä, sointuvalla äänellä. "Kadonnut, vaikka käskin häntä pysyttelemään kotona kunnes serkut tulevat", sanoi Fanny-täti. "Pitäisi saada selkäänsä", mutisi Peter-setä, eivätkä lapset olleet varmoja siitä, laskiko hän leikkiä vai puhuiko tosissaan." No niin, lapset, toivottavasti viihdytte täällä. Sitä paitsi voitte ehkä opettaa Paulille vähän ihmistapoja", jatkoi setä.
Isä ja äiti lähtivät illallisen jälkeen paluumatkalle, mutta Paulaa he eivät ehtineet tavata. Lapset menivät nukkumaan, sillä pitkä automatka sai heidät väsyneiksi. Kaikki lapset nukkuivat jo, kun Paula tuli kotiin.
Aamulla Anne sanoi serkkuaan Paulaksi ja tämä sanoi: "Minä en ole Paula". "Minä olen Pauli", ilmoitti tyttö: "-minä vastaan ainoastaan, jos nimität minua Pauliksi".
Ruoka maistui aamulla kaikille ja lopulta he alkoivat ystävystyä ja Paula lupasi viedä jonakin päivänä serkkunsa katsomaan omistamaansa Kirrin-saarta. Nuoret ihmettelivät, miten hänellä on oma saari. Äiti oli sanonut, että se on hänen saarensa, koska kukaan ei ollut halunnut ostaa sitä häneltä. Saaren lähellä on myös uponnut laiva, joka oli ollut Paulan isoisän isoisän isän laiva ja se hylky on nyt Paulan omaisuutta. "Hänellä oli kultaa isot kasat - laiva ajoi karille ja vajosi hylkynä pohjaan Kirrin-saaren rannalla", sanoi Pauli. "Voi kuinka jännittävää! Mihin kulta joutui?" Anne kysyi ja hänen silmänsä olivat suuret ja aivan ympyrkäiset. "Sitä ei kukaan tiedä", Pauli vastasi. Lapset keskustelivat asiasta vielä keskenään ja Paula lupasi viedä serkkunsa hylylle. "Minun on ensin mentävä hakemaanTim" Pauli sanoi ja nousi. Selvisi, että Tim on hänen koiransa, jota hän ei voi viedä kotiin ja jonka hoitoon menee hänen kaikki viikkorahansa. Leo kävi ostamassa kaikille jäätelöt, mutta Pauli otti sitten vasta jäätelön, kun Leo vetosi siihen, että he pääsevät katsomaan hänen hylkyään ja pääsevät hänen saarelleen.
Seuraavana päivänä he lähtivät veneellä saarelle ja saivat nähdä hylyn kirkkaassa vedessä. He sukeltelivat ja nauttivat uimisesta. Pauli ui alusta kohti ja kertoi toivovansa, että joskus pääsisi hylylle asti. Lapset olivat tyytyväisiä päiväänsä ja illalla perin väsyneitä.
Serkukset olivat seuraavana päivänä aikeissa lähteä saarelle, mutta alkoi kerääntyä pilviä. He päättivät kuitenkin lähteä ja tekivät eväät mukaan ja poimivat marjoja puutarhasta ja ostivat limonaadia. He hakivat Timin myös mukaan kalastajapojalta. "Ette kai ole kauan merellä"? hän huusi ja jatkoi: "Tulee myrsky." Heillä oli aikomus tulla kotiin ennen myrskyä. Saavuttuaan saarelle Pauli veti veneen korkealle rannalle, jota Leo ihmetteli ja sai vastauksen Paulilta että myrskyn varalta.
He tutkivat saarella kallioita ja siellä vilisi kaniineja. He menivät tutkimaan saarella olevaa linnaa. Sisäänkäynti oli luhistuneen porttiholvin välissä. Sortuneen holvin takana olivat rapistuneet portaat. Joka puolella ympärillä oli ollut lujat muurit ja muurissa kaksi tornia. Naakat pesivät siellä toisessa tornissa joka vuosi ja se oli melkein täynnä naakkojen pudottamia oksia. Tim koitti saada naakkoja kiinni. Merimetsot istuivat sulattelemassa ruokaansa ja lähtivätkin lentämään pois ja samalla jyrähti. "Ukkonen"! Pauli sanoi ja jatkoi: "Nyt tulee rajuilma. Se tuli nopeammin kuin luulinkaan. Satoi, ukkosti ja salamoi. He menivät suojaan.
He sytyttivät luolaan tulen naakkojen pudottamista oksista ja saivat kuivateltua ja lämmiteltyä. He söivät eväitään. Leo lähti vuorostaan hakemaan risuja nuotioon ja meni katsomaan merta. Hän näki tummien ääriviivojen nousevan näkyviin ja sitten vajoavan taas.
"Pauli! Dick! Ulkona kallioitten luona on jotakin merkillistä", hän huusi kimeästi: "Se on ihan laivan näköinen, vaikka eihän se voi olla. Tulkaa katsomaan." Kaikki menivät katsomaan. Lopulta Pauli oli varma, että se oli hänen hylkynsä ja myrsky oli nostanut sen ylös meren pohjasta ja kiilannut kallioitten väliin. Nyt ollessaan saarella serkkujensa kanssa Pauli ymmärsi, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ennen hän oli ollut joko yksin tai Timin kanssa saarella. He lähtivät aaltojen asetuttua soutamaan kotiin.
He myöhästyivät vähän iltateelta, mutta nauttivat Fanny-tädin leipomuksista. Fanny-täti kysyi: "Oliko teillä hauskaa tänään?""Voi, aivan ihanaa", Anne sanoi innokkaana. Hän oli paljastaa hylyn nousemisen, mutta sai potkun sääreensä pöydän alla ja hän jatkoi, että aallot olivat nousseet korkealle.
He lähtivät aamulla aikaisin soutamaan veneelle, ennenkuin kalastajat näkisivät hylyn. He löysivät hylystä lippaan, jossa oli nimikirjaimet H. J. K. eli Henry John Kirrin. Hän oli Paulin isoisän isoisän isä.
Kantta he eivät saaneet auki, vaan päättivät avata sen kotona.
He huomasivat, että puolet lahden kalastajista olivat nähneet hylyn nousseen meren pohjasta. He huutelivat heille, mutta lapset eivät olleet kuulevinaan, vaan soutivat kotiin päin.
Vielä uskomattomien ja jännittävien tapahtumien ja seikkailujen jälkeen saari ja linnasta löytyneet kultaharkot päätyivät oikeille omistajilleen. Niin Peter ja Fanny saivat taloutensa järjestykseen ja Pauli lupasi lähteä sisäoppilaitokseen, jonne sai ottaa yhden lemmikin mukaan. Hän huomasi, että on hienoa, kun on kavereita.
En ole koskaan ennen lukenut tällaisia nuorten kirjoja, mutta tämä poikani vanha kirja oli hyvin miellyttävä ja siinä oli sopivasti jännitystäkin.
Viisikko aarresaarella
Viisikko aarresaarella on nuorisokirja, jonka julkaisemisesta on jo kulunut 44 vuotta. Kirja on kuitenkin minusta vieläkin mitä mainiointa seikkailullista luettavaa myös nykynuorille.
Teoksen päähenkilöt ovat kolme sisarusta Dick, Leo ja Anne sekä heidän 11- vuotias serkkunsa Paula, joka halusi kutsuttavan itseään Pauliksi. Hän olisi halunnut olla poika ja hän myös ajatteli, että hänen isänsä Peter olisi halunnut, että hän olisi poika. Sisarusten isä ja äiti esiintyvät kirjan alussa, mutta edes heidän etunimiään ei siinä mainita. Paulin (oikeasti Paulan), joka on ainoa lapsi, äidin nimi on Fanny ja isän Peter, joka on sisarusten isän veli ja ammatiltaan tietokirjailija. Peter on useimmiten äreä päinvastoin kuin Paulan äiti, Fanny, joka on lempeä luonteeltaan.Tärkeä henkilö kertomuksessa on myös Paulan koira Tim, jonka pää on liian suuri, korvat liian suipot ja häntä liian pitkä, ja jonka rotua ei voi arvata. Tim on hoidossa eräällä kalastajan pojalla, koska Paula ei voi viedä Timiä kotiinsa, vaikka kaikki lapset ihastuivatkin aina Timiin. Tim oli ollessaan Paulan kotona, järsinyt Fannyn juuri ostaman huovan, hienoimman hatun, Peterin tohvelit, tärkeitä papereita ja niin edelleen. Timin haukkuminen sai Paulan isän, Peterin, hulluksi ja hän löi Timiä. Niin Paula vei Timin kalastajan pojalle hoitoon ja maksoi hoidon taskurahoistaan.
Sisarukset eivät päässeet sinä kesänä vanhempiensa kanssa kesälomalle Walfordiin, jossa he olivat viettäneet useita kesiä. Vanhemmat menivät nyt keskenään lomalle ulkomaille, koska sisarukset olivat nyt jo tarpeeksi isoja, jotta heidät voi lähettää heidän Peter-setänsä eli isän veljen ja Fanny-tädin luokse Kirrin Bayhin. Äiti soitti Fannylle, joka oli iloissaan sisarusten tulosta ja näin Paulakin saisi leikkitoveita. Heillä oli myös taloudellisesti tiukkaa Peterin työn takia, josta ei saanut kovin paljon palkkaa toimeentuloon. Näin he saisivat lisäansiota lapsista.
Sisarukset pääsivät vanhempiensa kyydissä ja lauloivat iloisina matkan aikana. Välillä he pysähtyivät syömään ja matka joutui hyvää vauhtia. Saavuttuaan Kirrin Bayhin he ihastuivat heti maisemiin. "Lapset tähyilivät uteliaina ikkunasta auton kiitäessä rantaa pitkin", sitten Leo huudahti: "Katsokaa! Tuossa on varmasti Kirrinlahti. Katso, Dick! Ihan sininen, ja katso noita kallioita!" "Ja tuo pieni saari! Sinne olisi mukava mennä!" sanoi Dick. "Varmasti olisi", sanoi äiti. "Mutta nyt täytyy koettaa löytää Fanny-tädin koti.
Ei kestänyt kauan, kun huvila oli jo heidän edessään. Se sijaitsi kalliolla ja näytti hyvin vanhalta. Oikeastaan se ei ollut huvila, vaan iso, valkoisista tiilista rakennettu talo. Julkisivulla kasvoi köynnösruusuja, ja puutarha oli täynnä kirjavia kukkia. "Tässä se on ", sanoi isä ja pysäytti auton pääoven eteen. "Luulisi talon olevan vähintään kolmesataa vuotta vanha. Mutta missä Peter on? Hei! Siinä tuleekin Fanny", isä jatkoi.
Fanny toivotti kaikki tervetulleiksi ja päivitteli lasten kasvamista. Lapset pitivät Fanny-tädistä heti. Talo tuntui lapsista salaperäiseltä, ja huomekalut olivat heistä vanhoja ja kauniita. Paulaa ei näkynyt ja Anne kysyikin: "Missä Paula on?" Siinä jutuskellessa selvisi, että Paula haluaa itseään kutsuttavan Pauliksi.
"Missä Pauli on"? setä kysyi syvällä, sointuvalla äänellä. "Kadonnut, vaikka käskin häntä pysyttelemään kotona kunnes serkut tulevat", sanoi Fanny-täti. "Pitäisi saada selkäänsä", mutisi Peter-setä, eivätkä lapset olleet varmoja siitä, laskiko hän leikkiä vai puhuiko tosissaan." No niin, lapset, toivottavasti viihdytte täällä. Sitä paitsi voitte ehkä opettaa Paulille vähän ihmistapoja", jatkoi setä.
Isä ja äiti lähtivät illallisen jälkeen paluumatkalle, mutta Paulaa he eivät ehtineet tavata. Lapset menivät nukkumaan, sillä pitkä automatka sai heidät väsyneiksi. Kaikki lapset nukkuivat jo, kun Paula tuli kotiin.
Aamulla Anne sanoi serkkuaan Paulaksi ja tämä sanoi: "Minä en ole Paula". "Minä olen Pauli", ilmoitti tyttö: "-minä vastaan ainoastaan, jos nimität minua Pauliksi".
Ruoka maistui aamulla kaikille ja lopulta he alkoivat ystävystyä ja Paula lupasi viedä jonakin päivänä serkkunsa katsomaan omistamaansa Kirrin-saarta. Nuoret ihmettelivät, miten hänellä on oma saari. Äiti oli sanonut, että se on hänen saarensa, koska kukaan ei ollut halunnut ostaa sitä häneltä. Saaren lähellä on myös uponnut laiva, joka oli ollut Paulan isoisän isoisän isän laiva ja se hylky on nyt Paulan omaisuutta. "Hänellä oli kultaa isot kasat - laiva ajoi karille ja vajosi hylkynä pohjaan Kirrin-saaren rannalla", sanoi Pauli. "Voi kuinka jännittävää! Mihin kulta joutui?" Anne kysyi ja hänen silmänsä olivat suuret ja aivan ympyrkäiset. "Sitä ei kukaan tiedä", Pauli vastasi. Lapset keskustelivat asiasta vielä keskenään ja Paula lupasi viedä serkkunsa hylylle. "Minun on ensin mentävä hakemaanTim" Pauli sanoi ja nousi. Selvisi, että Tim on hänen koiransa, jota hän ei voi viedä kotiin ja jonka hoitoon menee hänen kaikki viikkorahansa. Leo kävi ostamassa kaikille jäätelöt, mutta Pauli otti sitten vasta jäätelön, kun Leo vetosi siihen, että he pääsevät katsomaan hänen hylkyään ja pääsevät hänen saarelleen.
Seuraavana päivänä he lähtivät veneellä saarelle ja saivat nähdä hylyn kirkkaassa vedessä. He sukeltelivat ja nauttivat uimisesta. Pauli ui alusta kohti ja kertoi toivovansa, että joskus pääsisi hylylle asti. Lapset olivat tyytyväisiä päiväänsä ja illalla perin väsyneitä.
Serkukset olivat seuraavana päivänä aikeissa lähteä saarelle, mutta alkoi kerääntyä pilviä. He päättivät kuitenkin lähteä ja tekivät eväät mukaan ja poimivat marjoja puutarhasta ja ostivat limonaadia. He hakivat Timin myös mukaan kalastajapojalta. "Ette kai ole kauan merellä"? hän huusi ja jatkoi: "Tulee myrsky." Heillä oli aikomus tulla kotiin ennen myrskyä. Saavuttuaan saarelle Pauli veti veneen korkealle rannalle, jota Leo ihmetteli ja sai vastauksen Paulilta että myrskyn varalta.
He tutkivat saarella kallioita ja siellä vilisi kaniineja. He menivät tutkimaan saarella olevaa linnaa. Sisäänkäynti oli luhistuneen porttiholvin välissä. Sortuneen holvin takana olivat rapistuneet portaat. Joka puolella ympärillä oli ollut lujat muurit ja muurissa kaksi tornia. Naakat pesivät siellä toisessa tornissa joka vuosi ja se oli melkein täynnä naakkojen pudottamia oksia. Tim koitti saada naakkoja kiinni. Merimetsot istuivat sulattelemassa ruokaansa ja lähtivätkin lentämään pois ja samalla jyrähti. "Ukkonen"! Pauli sanoi ja jatkoi: "Nyt tulee rajuilma. Se tuli nopeammin kuin luulinkaan. Satoi, ukkosti ja salamoi. He menivät suojaan.
He sytyttivät luolaan tulen naakkojen pudottamista oksista ja saivat kuivateltua ja lämmiteltyä. He söivät eväitään. Leo lähti vuorostaan hakemaan risuja nuotioon ja meni katsomaan merta. Hän näki tummien ääriviivojen nousevan näkyviin ja sitten vajoavan taas.
"Pauli! Dick! Ulkona kallioitten luona on jotakin merkillistä", hän huusi kimeästi: "Se on ihan laivan näköinen, vaikka eihän se voi olla. Tulkaa katsomaan." Kaikki menivät katsomaan. Lopulta Pauli oli varma, että se oli hänen hylkynsä ja myrsky oli nostanut sen ylös meren pohjasta ja kiilannut kallioitten väliin. Nyt ollessaan saarella serkkujensa kanssa Pauli ymmärsi, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Ennen hän oli ollut joko yksin tai Timin kanssa saarella. He lähtivät aaltojen asetuttua soutamaan kotiin.
He myöhästyivät vähän iltateelta, mutta nauttivat Fanny-tädin leipomuksista. Fanny-täti kysyi: "Oliko teillä hauskaa tänään?""Voi, aivan ihanaa", Anne sanoi innokkaana. Hän oli paljastaa hylyn nousemisen, mutta sai potkun sääreensä pöydän alla ja hän jatkoi, että aallot olivat nousseet korkealle.
He lähtivät aamulla aikaisin soutamaan veneelle, ennenkuin kalastajat näkisivät hylyn. He löysivät hylystä lippaan, jossa oli nimikirjaimet H. J. K. eli Henry John Kirrin. Hän oli Paulin isoisän isoisän isä.
Kantta he eivät saaneet auki, vaan päättivät avata sen kotona.
He huomasivat, että puolet lahden kalastajista olivat nähneet hylyn nousseen meren pohjasta. He huutelivat heille, mutta lapset eivät olleet kuulevinaan, vaan soutivat kotiin päin.
Vielä uskomattomien ja jännittävien tapahtumien ja seikkailujen jälkeen saari ja linnasta löytyneet kultaharkot päätyivät oikeille omistajilleen. Niin Peter ja Fanny saivat taloutensa järjestykseen ja Pauli lupasi lähteä sisäoppilaitokseen, jonne sai ottaa yhden lemmikin mukaan. Hän huomasi, että on hienoa, kun on kavereita.
En ole koskaan ennen lukenut tällaisia nuorten kirjoja, mutta tämä poikani vanha kirja oli hyvin miellyttävä ja siinä oli sopivasti jännitystäkin.
Kommentit
Lähetä kommentti