Enkelintekijä

               

Camilla Läckberg: Enkelintekijä

Camilla Läckbergin jännitysdekkari Enkelintekijä. (2013, Gummerus)

Poikien sisäoppilaitos Fjällbacka Valön saari pääsiäinen 1974. Rehtorin perhe on mystisesti kadonnut, ainoastaan perheen nuorin tytär Ebba taapertaa lattialla. Perheen kohtalo jäi silloin ratkaisematta. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin Ebban palattua lapsuuden kotiinsa miehensä  Mårtenin kanssa, joku yrittää polttaa talon. Liittyvätkö pääsiäisen 1974 tapahtumat tuhopolton yritykseen? Tämä herättää vanhan ratkaisemattoman tutkinnan eloon. Minne perhe on kadonnut? Kuka on tuhopolton takana?

"Me pidimme kaikki ovet avoimina mutta emme päässeet tutkinnassa yhtään eteenpäin. Ilman näyttöä meidän oli mahdotonta ratkaista, oliko heidät murhattu vai siepattu vai olivatko he kadonneet vapaaehtoisesti."

Enkelintekijä säilytti jännityksen aina loppuun asti ja mielenkiintoinen juoni koukutti lukemaan kirjan miltein yhtäjaksoisesti. Pidin kirjasta kovasti.

Kirjaa lukiessa huomasin uppoutuneeni täysin kirjan maailmaan ja kokevani monenlaisia tunteita iloa, jännitystä, surua ja jopa sääliä kirjan henkilöitä kohtaan. Kirja vei kerrassaan mukanaan ja tuntui hyvin todelliselta taidokkaan ja peruusteellisen kerronnan johdosta. Todellisuuden tunnun antoi myös kirjassa käytetyt todelliset paikat ja tapahtumat historiassa. Tosin joissain kohdin käytetty kieli ei vastannut aikaansa. Esimerkiksi, kun 1900-luvun alkuun sijoittuvassa tarinassa minä-kertojan kieli ei vastaa kieltä jota siihen aikaan käytettiin, tämä häiritsi jonkin verran. Sitä en tiedä oliko tämä kääntäjän aikaansaannos vai Läckbergin omaa tekstiä. Juoni kuljettaa lukijaa ajasta, paikasta, tunnelmasta toiseen, nykyhetkestä aina takaisin 1900-luvulle saakka niin että välillä päätä huimasi, joskus jopa ärsytti. Juuri, kun olin päässyt tunnelmaan, jotain jännittävää oli tapahtumassa ja niin taas tehtiin aikahyppy. Toisaalta tällaisen kerronnan kulun ansiosta lukeminen oli lähes mahdotonta keskeyttää kesken kaiken. Kirjassa on iso joukko henkilöitä keiden tarinaa seurataan. Yksi tarinoista kertoo päähenkilö Ebbasta ja hänen miehestä Mårtenista. Muita tarinoita ovat Ebban suvun naisten tarina aina neljän sukupolvenpäähän(ja mielenkiintoinen suvun hisoria olikin), tapausta  tutkivien poliisien ja heidän läheistensä ja sisäoppilaitoksessa 1974 opiskelleiden poikien.

Ajoittain oli jopa vaikeaa hahmottaa kenestä ja mistä puhutaan. Loppua kohden kaikki tarinat kuitenkin sulautuvat yhteen ja niistä on muodostunut loistava kokonaisuus.

Sen verran innostuin Läckbergistä kirjailijana, että seuraava kirja, jonka aion lukea on myös hänen kirjoittamansa.